Käytiin Intercultural Communications- kurssin kans sivistämässä itseämme kun mentiin katteleen museoon jos jonkilaista taidetta. Tää oli oikeestaan eka reissu Los Angelesiin sitten LAXin. Museo sijaitsee jossain Bel Airin ja Beverly Hilssin maastossa ja maisemat oli ihan näyttävät kyllä. Itse museoon meno tapatuu junalla joka kulkee parkkihallilta ylös vuorelle ja siinä näkee aika hyvin alas Losiin ja rannalle asti jos on kirkasta.
Museoon on kyllä panostettu ihan reilusti ja sen näkee ihan kaikesta. Koko kompleksi on rakennettu Italialaisesta erikoismarmorista ja se on kai maksanutkin vähän. Museon on perustanut joku eläkeläis-seppo joka ei muuta rahoilleen keksinyt, kun että kivoja tauluja ja mahollisimman näyttävälle paikalle. Se olikin kuulemma tilannut johtavia arkkitehteja suunnuttelemaan museon niin, että sijainti olis visuaalisesti mahollisimman kaunis ja ehto oli että sen pitää sijottua kahen kukkulan väliin rinteeseen. Siinä se kyllä onnistui hyvin ja maisemat kyllä miellyttää silmää.
Ylemmässä kuvassa oleva pikkukiinalainen on samalla kurssilla ja sen nimi on täällä Deby, ei mitään hajua miks... kai sen oikee nimi on vähän hankalempi. Alemmassa kuvassa on Leonard ja hän on suoraan Ruotsista.
Hän on Louis 14 ja hän on Ranskasta ja se oli aikoinaan varsin tyylikäs kaveri.
Noilla kulmilla asuu paljon kuuluisia tyyppejä mut ei kyllä tullu ketään vastaan, kumma kyllä. Ne kai viihtyy noissa kodeissankin ihan hyvin.
Terassilta oli hienot maisemat Downtowniin ja päiväkin oli kirkas niin pysty siinä kahvin ääressä katteleen ja ihmetteleen.
Tää on mulla tähänasti ehkä tyylikkäin kahvila-terassi mitä on vastaan tullu, vaikka ei huoltoasema-kahviloissakaan mitään vikaa ole.
Alempi kuva on Sunset boulevardilta ja niinkun kuvasta näkyy niin se suorastaan tihkuu sitä glamouria mikä siellä vallitsee... Tietöitä ja ruosteisia autoja ja joka risteyksessä kodittomia. On siellä paljon näyttäviä juttuja mut näkee myös ettei ihan kaikki oo miljonäärejä, ainakaan vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti